Must on tullu urheiluhullu

Vaikka elämä on muuten ollut melkoisen epäsäännöllistä viime aikoina, olen yrittänyt pitää kiinni edes siitä juoksurutiinista, joka ikään kuin vahingossa syntyi kesällä. Salilla hikoilu tai jumppa-aikataulujen kyttääminen ei kesäkuumalla napannut, joten kylänraitilla jolkottelu jäi Nike Training Clubin ohella pysyväksi ajanvietteeksi. Tänäänkin helpotti lähteä ulos löntystelemään, ei ollut nimittäin sarjassamme paras aamu tämänpäiväinen, ehei. Tie on ainakin auki 24/7 ja kukkaroakaan tämä harrastus ei lenkkikenkiä enempää ole verottanut. Varsinkin treenaillessa mulla on aina myös kausia; pari vuotta sitten kävin maanisesti jumpassa, mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Haluaisin oppia myös joogaa tai muuta henkistymistä, mutta tuskin tulee tapahtumaan; liian hidasta.

Lenkkikengät ovat lähdössä reissuun mukaan, tosin eivät yllä olevat Niket (ihanasta väristä huolimatta, nyyh). Kanadan reissu saattaa kuulemma kyllä mennä aavistuksen massakaudeksi, kiitos Starbucksin, KFC:n (ahh ♥) ja Tim Hortonsin. Hooter's on kuulemma myös ennen kaikkea mahtava ruokapaikka, kertoivat Kanadaan asettuneet miespuoliset ystäväni. 

Eli all together, parempi hinata reissumpäälläkin se ahterinsa tien päälle. Vähän jännittää lähteä muille maille lenkkeilemäänkin, Jenkkilän ja Kanadan suunnilla ei välttämättä ole aina edes kuulemma kunnon jalkakäytäviä (?). No, ehkä sieltä joku latu mullekkin löytyy. Tai sitten etsin vaan sen juoksumaton. 

Oon melkoinen väline- ja tekniikkaurheilija. Vaikka muuten en kirkkaanpinkkiä vaatekappaletta päälleni änkeäisi, niin sporttaillessa se on enemminkin sääntö kuin poikkeus. Joskus muinoin pidin sykemittareita hifistelynä, mutta nyt en osaisi olla ilmankaan. Saman jouduin toteamaan myös iPhonen kohdalla, nimimerkillä omenan uhri :D

Mutta nyt ne tenttikirjat. 

♥ Tintti