Must on tullu urheiluhullu

Vaikka elämä on muuten ollut melkoisen epäsäännöllistä viime aikoina, olen yrittänyt pitää kiinni edes siitä juoksurutiinista, joka ikään kuin vahingossa syntyi kesällä. Salilla hikoilu tai jumppa-aikataulujen kyttääminen ei kesäkuumalla napannut, joten kylänraitilla jolkottelu jäi Nike Training Clubin ohella pysyväksi ajanvietteeksi. Tänäänkin helpotti lähteä ulos löntystelemään, ei ollut nimittäin sarjassamme paras aamu tämänpäiväinen, ehei. Tie on ainakin auki 24/7 ja kukkaroakaan tämä harrastus ei lenkkikenkiä enempää ole verottanut. Varsinkin treenaillessa mulla on aina myös kausia; pari vuotta sitten kävin maanisesti jumpassa, mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Haluaisin oppia myös joogaa tai muuta henkistymistä, mutta tuskin tulee tapahtumaan; liian hidasta.

Lenkkikengät ovat lähdössä reissuun mukaan, tosin eivät yllä olevat Niket (ihanasta väristä huolimatta, nyyh). Kanadan reissu saattaa kuulemma kyllä mennä aavistuksen massakaudeksi, kiitos Starbucksin, KFC:n (ahh ♥) ja Tim Hortonsin. Hooter's on kuulemma myös ennen kaikkea mahtava ruokapaikka, kertoivat Kanadaan asettuneet miespuoliset ystäväni. 

Eli all together, parempi hinata reissumpäälläkin se ahterinsa tien päälle. Vähän jännittää lähteä muille maille lenkkeilemäänkin, Jenkkilän ja Kanadan suunnilla ei välttämättä ole aina edes kuulemma kunnon jalkakäytäviä (?). No, ehkä sieltä joku latu mullekkin löytyy. Tai sitten etsin vaan sen juoksumaton. 

Oon melkoinen väline- ja tekniikkaurheilija. Vaikka muuten en kirkkaanpinkkiä vaatekappaletta päälleni änkeäisi, niin sporttaillessa se on enemminkin sääntö kuin poikkeus. Joskus muinoin pidin sykemittareita hifistelynä, mutta nyt en osaisi olla ilmankaan. Saman jouduin toteamaan myös iPhonen kohdalla, nimimerkillä omenan uhri :D

Mutta nyt ne tenttikirjat. 

♥ Tintti

Autumn it is

No niin, kai näitä vois sellaisiksi asukuviksi nyt sitten kutsua. Vielä muutaman päivän voi ottaa ilon irti omasta vaatekaapista, kohta mun vaatteiden pitäisi mahtua rinkkaan ja siinäpä sitten ollaan samojen kolttujen ja rättien kanssa - no aika kauan. Tälläinen kuvattavana oleminen on muuten jokseenkin hankalaa ja kuvien onnistumisprosenttikin toistaiseksi aika alhainen. Kreditit näistä kuvista menevät H- siskolle, joka ystävällismielisesti suostui kameran taakse. Siskolta ainakin saa suoraa palautetta, enimmäkseen siitä mikä menee pieleen ("vedä nyt se maha sisään"- osastoa).

Ilmeisesti jänskätti niin paljon, että kameraankaan en muistanut katsoa. Oh well. Kuvatkin on kummallista pikselimössöä, mutta koska musta on kehittymässä pikkuhiljaa aikamoinen velho dataamisessa, niin asian ratkaiseminen on varmaan näillä näppäimillä check. 

Mun ihan lempparilaukku, tuo Mulberry nimittäin. Ei ehkä kesällä tosin, mutta en kyllä parempaa ole toistaiseksi löytänyt ♥  Kengät ovat viime vuoden löytö henkkamaukasta, mukavat kuin mitkä. Kummatkaan eivät pääse matkalle mukaan, mitäpä mä siellä käsilaukulla tai nilkkureilla tekisin. 

Tällä viikolla pitäisi aloittaa pakkaaminen (postipate toi retkikamppeet, jee!), tenttiin lukemista tehostaa (joopa joo..) ja tehdä vielä ne pari työvuoroakin. Ei uskoisi, että tänään on jo keskiviikko, viikon päästä ollaankin jo lentokoneessa. 

Kivaa keskiviikkoa!

 ♥ Tintti

Wake me up when it's all over

Ajattelin joskus (kaaaaaaauan sitten..), että lähtöä edeltävät pari viikkoa pyhitän nukkumiselle, syömiselle, tärkeiden ihmisten tapaamiselle ja itseni puunaamiselle kauneusrituaaleineen kaikkineen. Mitä en aikonut tehdä, olisi stressata käytännön juttuja ja kouluhommia. No, jälkimmäisessä en onnistunut ihan niin hyvin. Nuo kahdeksan (oikeasti kirjoja on yhdeksän, koska yksi reppana psykologian kirja kuvasta puuttuu) raamattua pitäisi lukea kahdeksassa päivässä. Eli kirja per päivä, helppoa kuin heinänteko. Jottei nyt menisi liian mukavaksi, niin eräs esseekin olisi naputeltava ja oishan noita luentomatskujakin kerrattava. Ja nyt joku voisi kysyä, miksi mä kirjoitan tätä postausta enkä lue parasta aikaa? Koska olen varmaankin tyhmä, varustettuna huikealla optimismilla ("kyllä mä saan noi luettua, onhan tässä vielä aikaa"). Nää on näitä ja ihan todellakin tyypillistä mua. 

Mä juon kahvin aina maidolla, paljolla maidolla. Voisipa melkein sanoa, että maitoa kahvilla. Nyt on ollut pakko tutustua mustaan versioon ja harjoittelu jatkuu edelleen. Kotona hiihtelen aina Glo- hotellista "lainatuilla" tohveleilla, kylpytakkia en ihan sentään kehdannut laukkuun survoa. Että terkkuja R-siskolle vaan! :) 

Suunta käy kohta alakerran Siwaan täydentämään eväsvarastoa. Lukeminen sujuu aina joutuisammin, kun on loistavat eväät. Ylppäreissäkin taisin suunnitella enemmän sitä eväs-osastoa, kuin itse suoritusta. Eikä ole näköjään meininki muuttunut.

 ♥   Tintti

The best wines are the ones we drink with friends

Tänään lähtö todellistui taas vähän enemmän. Mun rakkaat koulukaverit E, J ja M tulivat tänään illalliselle, joka nautittiin oikein kolmen ruokalajin mittaisena, viiniä unohtamatta! Kuvassa jälkiruokaa á la minä, kuulemma hyvää oli ja en lähde väittämään vastaan, vaikka omista tuotoksista kyse olikin :D Lähtijää muistettiin myös selviytymispaketilla, koska muuten voisi olla, että huonosti kävisi. Myös ebola mainittu. Kuitenkin, kiitos tytöt illasta ♥ Tällaisina hetkinä mietin olenko aivan riemuidiootti, kun haluan lähteä maailman toiselle puolelle, kun mulla on asiat niin ihanasti täällä. Mut pakko se on, edes jo vaikka sen takia, että eihän tätä enää voi peruuttaa :D

Kokonaiset 12 päivää, niin istun lentokoneessa ja todennäköisesti itken silmät päästäni. Vielä koko lähtö ei tunnu edes todelliselta, mut itseni tuntien; se iskee kovaa, kun se iskee. Mutta ettei aika kävisi pitkäksi odotellessa, niin reippaana tyttönä tentin neljä tenttiä ja esseen poikineen ja "muutama" työvuorokin odottelee tekijäänsä. I'm the(wo)man. 

Aamulla kampaajalle laittamaan vielä tukka kuntoon ennen reissua (ainahan voi yrittää). Senkin rahan olisi voinut käyttää ties mihin pullonokkaeläinten ihasteluun tai laskuvarjohyppyyn, mutta nää on näitä. Eipähän jää letistä kiinni, jos jollain joskus olisikin!
  

The story begins

     These are the days I've been waiting for 

         These are the days I won't regret

         These are the days I'll never forget

    (Avicii The Days)

(kuva Google)

Tästä se lähtee, mun blogiviritelmä. Klassisesti yleisön painostuksesta, mutta ihan kiva muisto tästä jää toivottavasti. Päivittämisen tiheydestä tai tekstin ja kuvien laadusta ei ole mitään takeita, mut ei se oo niin vakavaa. Koska en ole minäkään :)

Jos tätä joku muukin intoutuu lukemaan, niin ruudun takana kirjoittelee 24-vuotias turkulainen opiskelija, joka lähtee lokakuun lopussa reitillä Kanada- USA - Uusi-Seelanti katselemaan maailmaa. Paluulippua ei vielä ole ostettu! Aikataulua ei ole ja oikeastaan kaikki muukin on auki, mutta siinä se hienous kuulemma piileekin.

                                                                                                  ❤   Tintti