Wake me up when it's all over

Ajattelin joskus (kaaaaaaauan sitten..), että lähtöä edeltävät pari viikkoa pyhitän nukkumiselle, syömiselle, tärkeiden ihmisten tapaamiselle ja itseni puunaamiselle kauneusrituaaleineen kaikkineen. Mitä en aikonut tehdä, olisi stressata käytännön juttuja ja kouluhommia. No, jälkimmäisessä en onnistunut ihan niin hyvin. Nuo kahdeksan (oikeasti kirjoja on yhdeksän, koska yksi reppana psykologian kirja kuvasta puuttuu) raamattua pitäisi lukea kahdeksassa päivässä. Eli kirja per päivä, helppoa kuin heinänteko. Jottei nyt menisi liian mukavaksi, niin eräs esseekin olisi naputeltava ja oishan noita luentomatskujakin kerrattava. Ja nyt joku voisi kysyä, miksi mä kirjoitan tätä postausta enkä lue parasta aikaa? Koska olen varmaankin tyhmä, varustettuna huikealla optimismilla ("kyllä mä saan noi luettua, onhan tässä vielä aikaa"). Nää on näitä ja ihan todellakin tyypillistä mua. 

Mä juon kahvin aina maidolla, paljolla maidolla. Voisipa melkein sanoa, että maitoa kahvilla. Nyt on ollut pakko tutustua mustaan versioon ja harjoittelu jatkuu edelleen. Kotona hiihtelen aina Glo- hotellista "lainatuilla" tohveleilla, kylpytakkia en ihan sentään kehdannut laukkuun survoa. Että terkkuja R-siskolle vaan! :) 

Suunta käy kohta alakerran Siwaan täydentämään eväsvarastoa. Lukeminen sujuu aina joutuisammin, kun on loistavat eväät. Ylppäreissäkin taisin suunnitella enemmän sitä eväs-osastoa, kuin itse suoritusta. Eikä ole näköjään meininki muuttunut.

 ♥   Tintti